Kuvakertomussarja Kristityn Vaellus saatavilla nuorille ja vanhemmillekin

Kristityn Vaellus - John Bunyanin kertomus suomennettuna (päivitetty ja täydennetty 30.6.2025)

Bible for Children organisaation julkaisema kuvakertomussarja "Kristityn Vaellus" seurakuntien koululaisten pyhäkouluihin tai kristillisiin kerhoihin. Klikkaa osioita saadaksesi kertomukset esille:

1) osa    Kristitty lähtee kotoa etsimään parempaa maailmaa

2) osa    Kristitty tapaa matkallaan erilaisia opastajia

3) osa    Kristitty vapautuu taakastaan

4) osa    Kristitty varustetaan matkalleen

5) osa    Kristitty kohtaa vaikeuksia tiellään

6) osa     Kristitty selviää ansoista ja saavuttaa Taivaan

Muita Raamatun kuvakertomuksia ja väritys- ja askarteluideoita Raamatusta mm. Anni Kernaghanin suomentamina löytyy linkistä:

https://bibleforchildren.org/languages/finnish/stories.php

Larin Paraske - inkerinsuomalainen runoilija

Larin Paraske 1893 maalaus Eero Järnefelt

Suomalaiset tuntevat hyvin Elias Lönnrotin ja Kalevalan, mutta inkeriläinen Larin Paraske, joka oli ortodoksi, on jäänyt monelle tuntemattomaksi. Hänen oikea nimensä oli  Paraskeva Nikitina ja hän eli vuosina 1834-1903. 

Inkerinmaa on Laatokan lähistöllä, ja on ollut osa Novgorodia, Neuvostoliittoa ja Venäjää, mutta ollut myös jonkin aikaa Ruotsin ja Vironkin hallinnassa ja siellä on asunut paljon itäsuomalaisia. Larin Parasken vaikutus suomalaisen kansanrunouden tuottajana oli merkittävä, ja jotkut ovat esittäneet hänen runoistaan hienojakin musiikillisia teoksia. Paraske asui myös jonkin aikaa Suomessa Porvoossa 1891-1894 taloudellisen tuen turvin, mutta palasi viettämään vanhuuttaan Inkerinmaalle, jonne hänet myös haudattiin Metsäpirtin kylään, joka tuolloin oli osa Suomen Suurruhtinaskuntaa eli osa Venäjän keisarikuntaa. Hänestä on Suomessa olemassa muistopatsas Helsingissä. Suomen Ortodoksikirkko on myös suositellut hänelle pyhän ihmisen statuksen jälkikäteen 2021. 

Larin Parasken runoissa on kalevalamittaisia runoja, mutta aika vähän on kerrottu suomalaisten polyteistisestä muinaisuskosta, ja niitä on vain vähäsen pappi Ad. Neoviuksen 1893 julkaisussa. Enimmäkseen runot ovat liekku- tai tantsuvirsiä. Sen sijaan runot kertoivat sen ajan elämänmenosta ja tavoista. Niitä laulettiin nuorten keinuessa isolla keinulla, jossa kaksi istui ja kaksi keinutti seisoen puista suurta liekkua tai esitettiin kansantanssia esim. juhannuksena tai vaikkapa häissä. Itkuja esitettiin mm. morsiamen luovuttamisrituaaleissa häätaloon häiden aikana. 

Karjalaisia häitä Itä-Suomessa ja Karjalassa on kuvattu elokuvassa "Häidenvietto Karjalan Runomailla 1920" . Nurmeksessa mm. Bomban talo muistuttaa kovasti elokuvan alueella olevaa karjalaistaloa, joka oli luultavasti Suojärvellä mutta on varmaan nuorempi rakennus eli se valmistui vuonna 1.8.1978. 

Kirjoittaja itsekin on viettänyt läheisessä Sotkan kylpylässä A-lomalla ja retkeillyt Bomban talon lähistöllä Nurmeksessa parikin kertaa. Siellä on mm. tsasouna ja hiljaisuuden polku.

Paraske esitetään taideteoksissa usein suomalaisen kanteleen kanssa. Todennäköisesti soitin alunperin oli itäkarjalainen gusli, eli kokle. Se muistuttaa kanteletta ja sitä soitetaan myös Virossa, Latviassa ja Liettuassa, kuten Venäjän Karjalassa. Mutta Paraske "suomalaistui" siinä määrin, että gusli vaihtui kanteleeseen varmaan, tosin on tietoja siitä, että hän ei itse soittanut mitään soitinta, vaan esiintyi kuvissa ja maalauksissa kanteleen kanssa.

Kokle, eli gusli.

PS. YouTubessa on muutamia Parasken runoja käännettynä englannin kielelle ja laulettuna nimellä The Poems of Larin Paraske. 

Parasken runoja Ad. Neoviuksen / WSOY 1893 julkaisemina on luettavissa vapaasti suomen kielellä esim. Gutenbergin julkaisuissa.

Karjalan Liiton kautta saa monenlaista hyvää tietoa karjalaisuudesta ja tapahtumista. Myös

Suomen Inkeri-liiton kautta saa tietoa inkeriläisyydestä, jota Larin Paraskekin edusti.

Laskiainen - mitä ajanjakso merkitsee nykyihmiselle

 Moi,

Joulu on jo takanapäin ja maaliskuun alussa on Suomessakin perinteisesti vietetty laskiainen. Ennen kristinuskoa laskiainen oli pakanallinen juhla, jolloin juhlittiin kevään tuloa ja päivät olivat alkaneet pidetä. Sen kunniaksi ulkoiltiin, näyteltiin ja oli jopa karnevaaleja. Laskettiin pulkilla ja kelkoilla mäkeä, josta lie nimi "laskiainen" ja huudettiin: "Pitkiä pellavia". Leutoina päivinä saattoivat myös navetan eläimet saada pistäytyä ulkona ja kyllä ne iloisesti hypähtelivät. Rakennettiin lumiveistoksia ja syötiin laskiaispullia, joka oli pulla, jonka välissä oli marjahilloa ja vaahdotettua kermaa tai marsipaanitäytettä. Laskiaisrokkaa syötiin myös.

Laskiainen siirtyi myöhemmin kirkollisiin juhliin, jolloin sen merkitys muuttui ajatukseksi, että laskeuduttiin paaston aikaan seitsemäksi viikoksi ennen pääsiäistä. Laskiaisen jälkeen oli tuhkakeskiviikko, jolloin paastonaika virallisesti alkoi seurakunnissa. Silloin pidättäydyttiin herkuista, raskaista liharuuista ja juhlimisesta ja keskityttiin enemmän perheen ja sukulaisten kanssa olemiseen ja Jumalan Sanan kuulemiseen sekä hyväntekeväisyyteen.

Mitä laskiainen merkitsee nykyihmiselle? Kaupat muistuttavat tarjonnallaan laskiaisen olemassaolosta: on laskiaispullia myynnissä ja urheiluliikkeet pullistelevat talviurheiluvälineitä. Monella on juuri silloin talviloma ja silloin mennään luistelemaan, laskettelemaan tai hiihtämään. Pitkän talvikaamoksen jälkeen myös moni suuntaa etelänmatkalle, jotta saisi auringonvaloa ja rusketusta sekä mielialan kohennusta. Kylpylät kuhisevat asiakkaita. Varovaisuutta noudattaen voidaan vielä pilkkiä riittävän kantavilla jäillä ja pitää pilkkikilpailujakin valvotusti. 

Olisi tärkeää käydä sairaita ja vanhuksia katsomassa laskiaisena, viedä heille laskiaispullia ja kevätkukkia tai käydä omaisen haudalla sytyttämässä kynttilä. Onneksi monissa hoivakodeissa on yhteistyötä päiväkotien ja seurakuntien kanssa, jotka tuovat vaihtelua arjen rutiineihin ohjelmiensa avulla. Jos vanhus pystyy vielä ulkoilemaan, vie hänet pienelle ulkoilulenkille vaikka viideksitoista minuutiksi. 

Jeesuskin ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla ja tähteeksikin jäi. Tähteitä ei heitetty menemään vaan koottiin talteen ja varmaan annettiin hädänalaisille. Tästä puhutaan mm. Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jakeissa 1-14. Nykyisin seurakunnissa voi olla myös soppatiistai laskiaisena vähävaraisille ja seurakunnan jäsenille.

Toivotan jokaiselle siunattua laskiaista ja paastonaikaa!