Moi,
Joulu on jo takanapäin ja maaliskuun alussa on Suomessakin perinteisesti vietetty laskiainen. Ennen kristinuskoa laskiainen oli pakanallinen juhla, jolloin juhlittiin kevään tuloa ja päivät olivat alkaneet pidetä. Sen kunniaksi ulkoiltiin, näyteltiin ja oli jopa karnevaaleja. Laskettiin pulkilla ja kelkoilla mäkeä, josta lie nimi "laskiainen" ja huudettiin: "Pitkiä pellavia". Leutoina päivinä saattoivat myös navetan eläimet saada pistäytyä ulkona ja kyllä ne iloisesti hypähtelivät. Rakennettiin lumiveistoksia ja syötiin laskiaispullia, joka oli pulla, jonka välissä oli marjahilloa ja vaahdotettua kermaa tai marsipaanitäytettä. Laskiaisrokkaa syötiin myös.
Laskiainen siirtyi myöhemmin kirkollisiin juhliin, jolloin sen merkitys muuttui ajatukseksi, että laskeuduttiin paaston aikaan seitsemäksi viikoksi ennen pääsiäistä. Laskiaisen jälkeen oli tuhkakeskiviikko, jolloin paastonaika virallisesti alkoi seurakunnissa. Silloin pidättäydyttiin herkuista, raskaista liharuuista ja juhlimisesta ja keskityttiin enemmän perheen ja sukulaisten kanssa olemiseen ja Jumalan Sanan kuulemiseen sekä hyväntekeväisyyteen.
Mitä laskiainen merkitsee nykyihmiselle? Kaupat muistuttavat tarjonnallaan laskiaisen olemassaolosta: on laskiaispullia myynnissä ja urheiluliikkeet pullistelevat talviurheiluvälineitä. Monella on juuri silloin talviloma ja silloin mennään luistelemaan, laskettelemaan tai hiihtämään. Pitkän talvikaamoksen jälkeen myös moni suuntaa etelänmatkalle, jotta saisi auringonvaloa ja rusketusta sekä mielialan kohennusta. Kylpylät kuhisevat asiakkaita. Varovaisuutta noudattaen voidaan vielä pilkkiä riittävän kantavilla jäillä ja pitää pilkkikilpailujakin valvotusti.
Olisi tärkeää käydä sairaita ja vanhuksia katsomassa laskiaisena, viedä heille laskiaispullia ja kevätkukkia tai käydä omaisen haudalla sytyttämässä kynttilä. Onneksi monissa hoivakodeissa on yhteistyötä päiväkotien ja seurakuntien kanssa, jotka tuovat vaihtelua arjen rutiineihin ohjelmiensa avulla. Jos vanhus pystyy vielä ulkoilemaan, vie hänet pienelle ulkoilulenkille vaikka viideksitoista minuutiksi.
Jeesuskin ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla ja tähteeksikin jäi. Tähteitä ei heitetty menemään vaan koottiin talteen ja varmaan annettiin hädänalaisille. Tästä puhutaan mm. Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jakeissa 1-14. Nykyisin seurakunnissa voi olla myös soppatiistai laskiaisena vähävaraisille ja seurakunnan jäsenille.
Toivotan jokaiselle siunattua laskiaista ja paastonaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti